Ensinmäisenä oli Suomen Tivoli, joka on siis ympäri Suomea kiertävä huvipuisto joka sattuu tulemaan tänne pikkuseen kotikaupunkiini Kokkolaan. En kerro siitä nyt sen enempää kuin vaan että siellä oli hiton kivaa ja sattui olemaan sopivan lämmin päivä. Olin serkkuni Sanin kassa sielä lähes koko päivä. Itse juoksin enimmäkseen vain kahden laitteen välissä kun ei siellä ole paljon muita laitteita mistä tykkään (enimmäkseen vaan lasten laitteita. Onhan sielä hurjempiakin laitteita mutta mulle liian kauheita x)). Oon tekemässä siitä musavideoo mutta on niin paljon muita projekteja meneillään nii ei oikeen ees muista että mitä onkaan tekeillään. :D Julkaisen sen luultavasti tänne blogiin kunhan saan sen valmiiksi ongelmitta. :)
Tänään käytiin sitten pienellä luokkaretkellä Härmän PowerParkissa. Lähdettiin siinä puoli kymmeneltä bussilla koulusta ajelemaan kohti Härmää. Sinne päästyään opettajat jako rannekkeet ja ruokaliput. Aloitimme melko kevyillä laitteilla (kavereistani Susasta, Metestä ja Syssestä puhumatta..ne kävi vapaapudotuksessa johon minä en edes aijo koskea koska korkeanpaikankammo ja vapaapudotukset ei oo muutenkaan ihan my piece of cake...). Käytiin sitten Music Expessissä. Oli ihana siksi koska siellä soi dubsteppiä, se meni eka etuperin, sitten takaperin ja vielä kerran etuperin. + helposti avattavat turvakaaret. Sitten käytiin kummitusjunassa ampumassa örkkejä ja JOYRIDE. Medu, Susa ja Sysse kävi hurjemmissa laitteissa mihin mä ja Vicca ei uskallettu mennä.
Ja NYT... seuraa tekstin tärkein asia. Nimittäin, huomasin että jännitin taas AIVAN TURHAAN yhtä laitetta josta tulikin hups keikkaa mun yks suosikkilaite. Se oli nimittäin puuvuoristorata Thunderbird. Olisin jo mennyt sinne viime kesänä mutta ei ehitty mennä sinne. Jono sinne oli hiton pitkä ja jonotettiin sinne ainaki 15 minuuttia! Jonossa tärisin hermostuneisuudesta ja maha oli sekaisin. En edes tiedä miks olin niin kauhean hermona. Ei koko laite edes ollut mitenkään erikoinen. Pelkkä tavallinen vuoristorata. Kaverit yritti mua sitten siinä rauhoitella jonotuksen aikana. Kun oli pian meijän vuoro, paniikki vain yltyi. Kaikki kauheat ajatukset pyöri päässä, että mitä jos saan paniikkikohtauksen, mitä jos oksennan, mitä jos pyörryn, mitä jos en saa henkee, mitä jos mitä jos... Noh, junaan astuttua ihme kyllä olo rauhottui kummallisesta syystä. Turvakaari ja vyö oli tosi hyvin suojaavat ja pehmeä penkki teki kai olon mukavemmaksi ja turvallisemmaksi. Juna lähti liikkeelle, ei niinkään mitään hätää. Kun se lähti ylös, ajattelin että ehkei tämä ookkaan niin kauhee mitä luulen, kunnes nään ekan pudotuksen eessä...paniikki iski taas. Puristin kovaa sylissäni olevaa turvakaarta ja vannoin itselleni että tästä tulisi oikeasti hauskaa. Juna syöksyi kovalla vauhdilla alas mäkeä, ja ei päässyt muuta kuin kauhea huuto. Huusin koko matkan, ei siks että meno ois ollu hirveää, vaan siks koska se oli oikeesti aivan ihanaa. Huusin jopa että ''AAAAAHHH!!!! TÄÄ ON IHANA!!! AAAAAAHHHHH!!!'' xD Oli pari sanaaki pakko päästää ulos ettei kaikki luule että joku huutaa tyyliin tuskasta sielä junan perällä. Junan pysähdyttyä, hengähdin syvään helpotuksesta.
Joten, kaikkea kannattaa kokeilla! Thunderiin oli tarkoitus mennä vielä uudestaankin mutta ei sitten ehditty kun aika loppui kesken. Noh, pääsen Poweriin vielä tänä kesänä niin sinne meen sitten useamman kerran.
(kuvat: Google)
Sen ihanuuden jälkeen mentiin syömään ja siiten yhteen suosikkiini Kwai Riveriin, joka on vesivuoristorata. Kamut kävi vielä parissa laitteessa mihin mitä pelkurina en uskaltanu mennä. Sitten alkoiki kotimatka. Oli ihan kiva pieni reissu mutta huonoimmat puolet olivat että oli liian vähän aikaa ja ei ollut erityisen lämmin. Ensin oli kylmä tuuli ja pilvistä, mutta lopussa aurinko alkoi paistaa ja tuli lämpimämpää. Kesällä uudestaan tuonne hauskanpitoon!
~Josu
