Tulevaisuuteni riippuu myös poikaystävästäni Jarkosta, joka lähtee nyt heinäkuussa asepalvelukseen Kainuun prikaattiin. Intti on ollut meillä molemmilla varmaan yhtä paljon takaraivossa jo siitä asti kun aloitimme seurustelun. Itseä ainakin ajatus pitkästä erossaolemisesta tuntuu ahdistavalta tällä hetkellä sillä näemme toisiamme melkeinpä joka päivä, ellei niin ainakin joka toinen päivä. Ajatus siitä, että tulemme näkemään vain pari kertaa viikossa (jos edes sitäkään) tuntuu ikävältä. Tiedän että kova ikävä tulee piinaamaan joka päivä ja aika varmaan saattaa tuntua menevän välillä erittäin hitaasti. Olen myös hieman huolissani mahdollisista muutoksista suhteessamme ja Jarkossa itse. Samalla tuntuu että intti saattaa myös vahvistaa suhdettamme ja arvostamme yhä enemmän yhteistä aikaamme sekä toisiamme. Mitä lähemmäksi Jarkon lähtö inttiin on hiippaillut, sitä enemmän olen alkanut miettimään näitä asioita. Olemme myös yhdessä keskustellut läpi nämä asiat ja täten antanut minulle positiivisia ajatuksia intistä. Kun taas yksikseen ajattelen sitä, saan itseni ahdistuneeksi sekä maseentuneeksi. Yritän vain ajatella, että alku on pahin, mutta loppuaika menee varmasti hyvin ja nopeasti.
Olen kiitollinen siitä että minulla on olemassa myös hyvät ystävät ja perhe joiden kanssa voin myös viettää aikaa. Huono puoli lienee se, että kaikki kaverini ovat hakeneet kouluihin ja jos kunnon tuuri sattuu kohdilleen niin he pääsevät opiskelemaan ja muuttavat pois. Tulen siis siinä tilanteessa olemaan hyvin yksinäinen, mutta todennäköisesti näin ei tule kuitenkaan käymään.
Minun on myös opittava arvostamaan enemmän omaa aikaani sekä oppia tekemään enemmän asioita yksikseen. Ostin ylioppilasrahoillani oman järjestelmäkameran, sillä päätin että alan harrastamaan enemmän valokuvaamista. Pyrin tekemään asioita joista pidän, ja toivon myös, että saisi myös jonkinlaisia töitä ettei päivät kuluisi liian hitaasti.
Saa nähdä mikä on elämäntilanne vuoden kuluttua. Onko minulla töitä? Onko minulla tiedossa opiskelusuunnitelmia? Mikä on minun rahatilanteeni? Lähdemmekö Jarkon kanssa rakentamaan yheistä tulevaisuutta? Ei voi tietää. Vain aika voi näyttää, mihin elämän tie vie.
Näiden ajatuksien myötä olen ottanut motokseni ''Carpe Diem'', joka tarkoittaa hetkessä elämistä, tai hetkestä nauttimisesta. Alan herkästi miettimään asioita liian pitkälle ja saan silloin itseni ahdistuneeksi. Yritän tuolloin vain keskittyä siihen hetkeen ja nauttia siitä että tällä hetkellä minulla on asiat hyvin ja antaa tulevaisuuden tulla sitten kun se on tullakseen.
(kuva: Google)
