Nokka kohti vuotta 2015

Vuosi 2014 on jo lopuillaan, vaikka tuntuu siltä että se vasta alkoi. Uuden vuoden kunniaksi tahdon muistella vuoden 2014 tärkeitä ja kaikista eniten mieleenpainuneita muistoja.

Tämä vuosi ei ole sinäänsä ole ollut minulle mitenkään erikoinen, mutta muistojahan kertyy aina vuosien varrelta. Tunteita on ollut laidasta laitaan.
Ensinmäinen asia on se, että mitä olen saanut oppia. Vaikka jotkin asiat stressaavat tai tuntuvat pahalta, kaikki tulee järjestymään lopuksi. Sen olen itse saanut huomata esimerkiksi koulutöissäni. On tullut vastaan vaikeita kokeita jotka ovat saaneet minut tuntemaan etten tule saamaan sitä millään menemään läpi ja ajatus epäonnistumisesta piinaa jatkuvasti. Sillon pitää vain ottaa rennosti ja ajatella että kaikki tulee kuitenkin järjestymään. Tämä on minulle erittäin tärkeä asia muistaa koko elämän ajan.

Olen myös saanut tutustua uusiin ihmisiin, joista useimmat ovat internetin kautta. Välit ovat myös parantuneet usean ihmisen välillä.
Piirrustustyylini on kehittynyt huimasti vuoden varrella, sekä myös kitaransoittokin (jonkin verran :p). Ennen piirsin esim. eniten pelkkiä eläimiä, mutta nyt olen huomannut että piirrän jopa enemmän ihmisiä kuin eläimiä. Hassua, eikö vain. (Sitäpaitsi tämä koneella kirjoittaminen on myös kehittynyt. Sujuu lähes ilman että en katso näppäimistöä. Katse lähes koko ajan ruudussa. :D).

Tämän vuoden kesä oli minulle hieman pettymys, sillä en saanut paljon kokea asioita yhtä paljon muihin kesiin verrattuna. Kävin yhdellä festarilla katsomassa J Karjalaista ja Oulussa kesäteatterissa katsomassa Tankki Täyteen- näytelmää jossa tapasin Jugin, josta olin jo pitään haaveillut. Juhannus oli ihana sillä vietin sen hyvässä seurassa meidän mökillä. Ystäväni Medu (Mette) oli äitini ja isoäitini seurassa ja meillä oli tosi mukavaa.
Syksyllä aloitin autokoulun josta olin jo alkukesästä asti haaveillut. Sen kanssa on ollut myös hiukan stressiä mutta kivaa se silti on.
Ja tietysti, suosikki DJ:ni laittoi tweettini suosikkeihin Twitterissä! Saattaa kuulostaa pieneltä jutulta mutta se oli iso juttu mulle.

Muistoja on kertynyt paljon mutta osa on varmaan jo unohtunut.
Nyt haluan vain keskkittyä tulevaan positiivisella tavalla. Minun odotukseni ensi vuodelle ovat suuret, sillä minusta tulee vihdoin ja viimein täysi-ikäinen. Eniten mitö odotan sen kannalta on se että pääsen K-18 tapahtumiin, kuten festivaalit, baarit, jonne tuun luultavasti menemään enimmäkseen vain kun siellä esiintyy jokin hyvä bändi/artisti. Ei tarvi myöskään varoa mitä ostaa ym.

Yritän päästä kunnon ulkomaan matkalle, sillä en ole ollut vuosiin kunnon reissussa. Pyrin pääsemään toteuttamaan tämän hetkistä suurinta haavettani; pääsemään Skrillexin keikalle +tapaamiseen. Unelmien toteuttamiset ovat kaikille se päämäärä, ja tämä on minun. Se saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta ei se välttämättä ole, kun siihen vain uskoo.
Olemme myös kavereiden kanssa suunnitelleet että tekisimme yhdessä jonkin pienen reissun jonnekkin, tyyliin Helsinkiin päiväksi. Toivottavasti he innostuisivat ideasta ja pääsisimme matkaan.

Näillä muistoilla ja toiveilla astun iloisesti ja onnellisena uuteen vuoteen jossa odottavat uudet mahdollisuudet, kokemukset ja haaveet, ja lisäksi uuden elämän alku.

Kiitos vuosi 2014, ja tervetuloa uusi vuosi 2015!


~Josu

Elämän ikuinen piina?

Tämä on jo aika vanha juttu mutta tekee mieli kirjottaa tämäkin ylös.
Tapahtui siis viisi vuotta sitten...
Oli kylmä talviaamu ja kävelin kouluun uusilla kengillä. Kun kävelin alas mäkeä, tavallaan ''nukahdin''. En siis mitenkään kirjaimellisesti, vaan ajatus katkesi ja silmissä tummeni. Ehkä olin vaan syvissä ajatuksissa, mutta kun havahduin huomasin että olin yhä koulumatkalla. Jaloista tuntui menevän tunto ja alkoi hulluna huippaamaan. Sain sellasen tunteen että tuun pyörtymään ihan just.
Olin ihan paniikissa koko loppu päivän kun en tajunnut mikä se kummallinen kohtaus oli kun sen ole kokenut vastaavaa koskaan.
Noh, kerroin siitä äidille ja hän sanoi että mulla saattaa olla matala verenpaine ja käski mua menemään koulun terkkarille. Eränä päivänä kävin ja hän sanoi että ei verenpaineessa ollut mitään vikaa. Mulle kerrottiin vaan että kaikki saattoi vaan olla aamuväsymystä ym.
Päivät ja viikot kului ja eränä päivänä kun menimme äitin kanssa kauppaan, sama tapahtui taas. Kassalla mua alkoi huippaamaan ja sydän alkoi tykyttää tosi kovaa. Hengitin vain syvään ja yritin pysyä rauhallisena. Kotimatkalla aloin huolestua toden teolla. Päätimme sitten mennä lääkärille kertomaan oireista. Hän ehoitti että menisimme aivokuvaukseen ja sydänfilmiin, jotka olisivat kuukausien päästä. Niissä ei selvinnyt mitään, ja lääkäri sanoi että ei se mitään vakavaa ainakaan ole.

Vasta noin vuosi sitten päättelin itse mitä ne oireet voisivat olla. Totesin, että minulla on paniikkihäiriöitä. Olin aluksi hieman kauhuissani kun en ole kovin useasti niistä kuullut, mutta kun aloin lukemaan niistä netistä, huomasin että ne ovat melko yleisiä ja vaarattomia.
Oireeni ovat yleensä huimaus, kova ahdistus, käsien hikoilu/tärinä, epätodellisuuden tunne ja sydämen kova tykytys. Olen jo oppinut osittain elämään niiden kanssa, mutta välttelen menemästä suurille julkisille alueille, esim. suureen ruokakauppaan. En myöskään enää kävele yli kilometrin pituisia matkoja (ainakaan) yksin. Sain siis pienet traumat tuosta tapahtuneesta.
Oireet ovat sen verran lieviä, että olen jo alkanut miettimään jonkinlaista lääkitystä. Pitää seurata vielä että selviänkö vai en.

~Josu

Pimeä onni

Tämän huonompaa onnea tuskin voi olla (tai varmaan voi mutta nyt vaan tuntuu siltä ettei asiat vois olla huonommin).
Eilen (7.8) äiti kertoi että hän oli kuulevinaan radiosta että tämä mun suuri suuri fanituksen kohde Sonny Moore, aka Skrillex, tulisi Suomeen yhdelle FlowFestivalille joka olisi siis huomenna. Menin ihan varalta tarkistamaan asian netistä, ja järkytyin heti näkemästäni. Festarin sivulla silmieni eteen pomppasi heti Sonnyn kuva. Menin sitten katsomaan aikatauluja ja hän esiintyisi 8.8 (eli tänään). Olin aivan hämmästynyt sillä kun olen Googlettanut useasti että ''skrillex suomeen'' tms. ja tämä ei ole tullut koskaan vastaan. Äiti sitten kertoi että Skrillex oli lisätty esiintyjäksi 27.7, eli kaksi viikkoa ennen keikkaa. Eikä siinä kaikki, sitä ei oltu mainostettu lähes missään kun vain jossain Hesarissa ja tietyillä radiokanavien nettisivuilla. Kaikesta tästä huolimatta festari oli loppuunmyyty. Radio Aalto jakoi viimeisiä lippuja festarille ja nekin oli varmasti jaettu loppuun.

Nyt saarnan aika.

1.Kuka helvetti järkkää jonku kuuluisan artistin festarille kaks viikkoo ennen? 
2.Kuka radiojuontaja ilmottaa että tämä kuuluisa artisti tulee olemaan tällä festarilla helvetti            vieköön PÄIVÄ ENNEN KEIKKAA?
3.Miks ei oltu koko paskaa mainostettu enemmän julkisesti? Esim. sanomalehissä.
4.Miks ei koko festaria olla mainostettu enemmän?
5.Eikö vois ajatella että minkä ikästä porukkaa kuuntelee tätä/näitä artistia? (Festari on siis K-18 ja Sonnylla on paljon, PALJON enemmän nuoria faneja.) Nuoret alaikäset ei oo varmanakaan tulossa sinne örveltämään kännissä, vaan jotku on tulossa sinne KATTOMAAN SITÄ NIIDEN SUOSIKKIARTISTIA/BÄNDIÄ/DJ:TÄ OLKOOT SITTE MITÄ TAHANSA KOSKA SAIS OLLA ONNELLISIA!
Jaa, no okei ei siinä sitte mitään! Järkätään sitte ikärajaton päivä millon kaikki 0-10 vuotiaat nuoret pääsevät ilmaiseksi tänne nauttimaan lastenohjelmasta ft. vanhemmat!
...AIJAHA, Meitä 11-17 vuotiaita sitte syrjitään vai mitä? Aivan.

Nää kohat ottaa niin päästä että tekis niin makosasti mieli mennä pitämään sille/niille tyypille/tyypeille puhuttelun joka on tän paskan järjestäny. Se/ne on varmaan kuullu että Sonny esiintyy ruottissa 9.8 ja sitte kekannu että ''Joooooooo hei pirautappa sille rilleksin managerille (kenelle lie) että jos se tulis tänne päivä ennen ruottin keikkaa!! Ehittäis JUST sopivasti kysyy siltä ja se ehittäis JUST listätä poju listalle!! FK YEAH!''
...ei. Ei näin. Ruottalaiset lisäs Skrilin niiden keikkalistalle helvetti vieköön MELKEE PUOL VUOTTA ENNEN KOKO FESTARIA. Ja sinne oisin menny, ellei se paska ois ollu ikärajotettu.

-Huoh-, noh... tää ei sit vaa ollu vaa viel sen päivän aika, mutta se on tuloillaan. Tunnen vahvasti sisimmässä että ens vuosi tulee olemaan jotain suurta. Tyyliin elämän muutos tai jotain onnellista tulee parantamaan mun elämän pitkäksi aikaa, tai jopa loppuelämäksi.
En tiiä, tuntuu siltä. Siltä että vuosi 2015 tulisi olemaan mulle kun vuosi 2010. Nimittäin sillon näin lempibändini Green Dayn ekan kerran livenä ja olin siitä niin onnellinen piiitkän ajan.
Yksi asia mikä tulee olemaan melko suuri elämänmuutos ainakin on se että musta tulee täysikänen.

Pitää nyt vaan pitää kiinni toivosta a positiivisuudesta että saan toteuttaa tuon suurimmista suurimman unelmani, että pääsisin näkemään + tapaamaan Sonnya, sillä se tekis mut onnelliseksi koko loppuelämäni ajaksi.♥

                                          Sonny aka Skrillex.♥

Tankki täynnä ihanuutta :)

Nyt on kerrankin jotain kiinnostavaa kerrottavaa.
Käytiin nimittäin äitin kanssa päiväreissulla Meri Oulun kesäteatterissa (ensimmäistä kertaa kun olin kesäteatterissa :p). Kokkolasta on n. 200 km Ouluun joten autolla pääsee kätevästi sinne. Näytelmän nimi oli ''Tankki Täyteen'', joka perustui siis sketsiohjelmaan. En ole sitä seurannut telkkarista ollenkaan, enkä sinne olisi mennyt ellen olisi tiennyt että siellä näytteli yksi suosikkinäyttelijäni Jukka Rasila, eli lempinimeltään ''Jugi''. Yksi haaveeni oli että saisin tavata hänet sillä hän vaikutti mukavalta tyypiltä ja tietenkin koska hän on yksi suurempia suosikkinäyttelijöitäni.
.
Lähettiin ajamaan klo 12 jälkeen kohti Oulua. Pysähdyttiin Kempeleen kauppakeskus Zeppeliinillä syömässä ja kaupassa. Ostin uudet arskat koska vanhat menivät rikki ja valmiiksi paluumatkalle jotain syötävää. Näytelmä alkaisi vasta klo 19:00 ja meillä olisi vielä kaksi tuntia aikaa haahuilla ties missä, mutta ei sielä jaksannut shoppailla koska sielä oli melko kuuma sisällä jne (ja en ite paljoo pidä isoista paikoista jossa on paljon ihmisiä ja tungosta koska alkaa ahistamaan paniikkihäiriön takia).
Lähdimme siis autolle ja päätimme jo lähteä sinne teatterialueelle. Kun saavuimme sinne, paljon ihmisiä tulvi ulos alueelta. Emme edes ensin tajunneet että se oli siellä jostain syystä. Parkkeerasimme auton parkkipaikalle joka oli noin puoli kilometriä tien päästä. Kävelimme alueen portille, ja matkalla äitiä huolestutti uhaavat sadepilvet. Sanoin että ei se ole iso ja tuskin sieltä mitään sadetta tai muutakaan tulee, kunnes samassa ukkonen jyrähtää melko kovalla äänellä. ''Perun sanani'', kommentoin. Sade tuli vasta myöhemmin, mutta ukkonen jyrisi muutaman kerran kun odottelimme sisäänpääsyä. Sisään pääsi vasta kello viideltä ja kello oli lähes viisi. Ehdimme käydä parkkeeraamassa automme lähemmäs ja pääsimme jo sisään.
Olimme ensinmäiset vieraat ja se hieman nolotti kun siellä alueella pyöri jotain henkilökuntaa jotka olivat kahviloissa ja baareissa töissä. Menimme siis istumaan erään pöydän ääreen odottelemaan.
Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulemaan enemmän ja päätimme mennä odottelemaan lähemmäksi katsomoon pääsyä. Siinä odotellessa tuli voimaks sadekuuro joten piti melkein juosta sinne katsomoon. Onneksi se oli katoksen alla. Istuimme viidennellä rivillä, joka itse asiassa oli toinen rivi. Siinä odotellessa vatsassa pyöri pikkunen jännitys Jugin takia. Ainahan se jännittää kun tietää että pienen hetken kuluttua tulee näkemään jonkun tärkeän henkilön.
En nyt jaksa kirjoittaa koko näytelmää ylös koska minä lyhytmuistisena ääliönä tuskin muitan siitä edes puoleakaan :D.

Näytelmä oli todella hyvä, ei mitään moitittavaa. Sai kyllä nauraa monessa kohdassa.
Kun kävelimme pois katsomosta, äiti kysyi turvamieheltä että olisiko mahdollista jos Jugi pystyisi tulla tapaamaan meitä. Hän sanoi että hän voisi käydä kysymässä Jugilta että jos hän voisi tulla. Tuli hieman nolottava tunne kun taas jonkun on haettava meille jonkun jolta me vaan halutaan yhtäri ja nimmari. Turvamies käski meitä odottamaan näyttämön vieressä joten menimme seisomaan jonnekkin sinne ja odottelimme. Vähän ajan päästä turvamies tuli takaisin ja sanoi että Jugi on tulossa mutta hän vaan vaihtaa vaatteet.
Siinä kun jonkin aikaa seisoskelimme niin sieltähän se Jugi tulikin. Hän otti meidät iloisesti vastaan kättelemällä. Otettiin nimmari ja yhtäri ja niiden jälkeen jäimme vielä juttelemaan.
Jugi oli kyllä varmaan kaikista puheliain julkkis jonka olen tavannut, sillä hän kertoi lähes kaikkea mitä vain suusta tuli, tyyliin hänen seuraavista näytelmistä, säästä ja jopa että hän on opiskellut Kokkolassa 80- luvulla! Olisi ollut paljon kerrottavaa ja sanottavaa hänelle mutta perus juttu, tapaamisen jälkeen muistuu ne kaikki tärkeimmät asiat mieleen mitä olisi pitänyt sanoa. :p Olisin kehunut että oon kattonu Julmahuvit, Jugistylet, Putoukset sun muut ohjelmat ja kehunut niitä...ja jotain muutakin.
Tapaamisen jälkeen alkoi kahden tunnin kotimatka.
Oon tosi kiitollinen että sain kokea tämänkin ihanan päivän ja ehottomasti haluan tavata Jugin uudestaan!



fab


~Josu

KESÄLOMA!

Pitkästä aikaa, taas. Nyt on sitten kesäloma alkanut (jo noin kolme viikkoo sitten mutta nojaa..:D). Alkukesästä oli ihanan lämmin ja helteitä oli lähes joka päivä, mutta nyt kun on muutaman päivän päästä juhannus niin on alle 15 astetta lämmintä. Tää on tosi masentavaa, oikeesti. Kesällä pitää olla lämmin, eikä yhtä kylmä ku keväällä.
Noh, onhan tässä vielä kesää jäljellä. Eiköhän niitä helteitä vielä tule. Kesäksi on ihan kivasti ohjelmaa. Sukujuhlat Imatralla ja päiväksi hesaan. Sitten vielä Itä-Suomessa pyörähtämässä (taisin jo kai mainita nämä edellisessä tekstissä?).
Juhannuksena mökille ja Medu tulee mukaan. Pääsen varmaan ekan kerran autonrattiin koska alotan autokoulun alkusyksystä ja äiti on luvannu että saan kokoeilla ajaa meidän mökkitien. Pitää vähän kuivaharjoitella ennenkun aloittaa tän koulun kunnolla. Saas nähä tuleeko musta hyvä kuski vai ei. Toivottavasti saan kortin sitte niin pian ku mahollista sen jälkeen ku oon täyttäny 18! (Tammikuussa!)

Huomenna Power Parkkiin serkun kanssa. Oon jostain ihmeen syystä hermoillu aivan hulluna. Ehkä koska tiiän että meen taas Thunderbirdiin ja tuun taas saamaan kauhean paniikin ennen sitä. Eiköhän siitä selvitä kun on siellä jo kerran ollu. Tulee kiva päivä. Tiiän sen.

Tällanen lyhyt kuulumisviesti. Pitää tästä alkaa lähtemään nukkumaan että jaksaa huvitella huomenna! Kello onkin jo puol 3 yöllä ja hertys 10:tä ja lähtö klo. 11. Toivottavasti tulee hauska päivä.
Hyvää juhannusta vaan kaikille näin etukäteen!:)

Huvipuistokausi on avattu!

Mikä onkaan parempaa kesässä kun huvipuistot? Minä suurena huvipuistojen ystävänä yritän päästä niin moneen huvipuistoon kesäisin kuin vain mahdollista. Olen jo päässyt kahteen jo näin alkukesästä, Suomen Tivoliin ja PowerParkkiin.
Ensinmäisenä oli Suomen Tivoli, joka on siis ympäri Suomea kiertävä huvipuisto joka sattuu tulemaan tänne pikkuseen kotikaupunkiini Kokkolaan. En kerro siitä nyt sen enempää kuin vaan että siellä oli hiton kivaa ja sattui olemaan sopivan lämmin päivä. Olin serkkuni Sanin kassa sielä lähes koko päivä. Itse juoksin enimmäkseen vain kahden laitteen välissä kun ei siellä ole paljon muita laitteita mistä tykkään (enimmäkseen vaan lasten laitteita. Onhan sielä hurjempiakin laitteita mutta mulle liian kauheita x)). Oon tekemässä siitä musavideoo mutta on niin paljon muita projekteja meneillään nii ei oikeen ees muista että mitä onkaan tekeillään. :D Julkaisen sen luultavasti tänne blogiin kunhan saan sen valmiiksi ongelmitta. :)

Tänään käytiin sitten pienellä luokkaretkellä Härmän PowerParkissa. Lähdettiin siinä puoli kymmeneltä bussilla koulusta ajelemaan kohti Härmää. Sinne päästyään opettajat jako rannekkeet ja ruokaliput. Aloitimme melko kevyillä laitteilla (kavereistani Susasta, Metestä ja Syssestä puhumatta..ne kävi vapaapudotuksessa johon minä en edes aijo koskea koska korkeanpaikankammo ja vapaapudotukset ei oo muutenkaan ihan my piece of cake...). Käytiin sitten Music Expessissä. Oli ihana siksi koska siellä soi dubsteppiä, se meni eka etuperin, sitten takaperin ja vielä kerran etuperin. + helposti avattavat turvakaaret. Sitten käytiin kummitusjunassa ampumassa örkkejä ja JOYRIDE. Medu, Susa ja Sysse kävi hurjemmissa laitteissa mihin mä ja Vicca ei uskallettu mennä.

Ja NYT... seuraa tekstin tärkein asia. Nimittäin, huomasin että jännitin taas AIVAN TURHAAN yhtä laitetta josta tulikin hups keikkaa mun yks suosikkilaite. Se oli nimittäin puuvuoristorata Thunderbird. Olisin jo mennyt sinne viime kesänä mutta ei ehitty mennä sinne. Jono sinne oli hiton pitkä ja jonotettiin sinne ainaki 15 minuuttia! Jonossa tärisin hermostuneisuudesta ja maha oli sekaisin. En edes tiedä miks olin niin kauhean hermona. Ei koko laite edes ollut mitenkään erikoinen. Pelkkä tavallinen vuoristorata. Kaverit yritti mua sitten siinä rauhoitella jonotuksen aikana. Kun oli pian meijän vuoro, paniikki vain yltyi. Kaikki kauheat ajatukset pyöri päässä, että mitä jos saan paniikkikohtauksen, mitä jos oksennan, mitä jos pyörryn, mitä jos en saa henkee, mitä jos mitä jos... Noh, junaan astuttua ihme kyllä olo rauhottui kummallisesta syystä. Turvakaari ja vyö oli tosi hyvin suojaavat ja pehmeä penkki teki kai olon mukavemmaksi ja turvallisemmaksi. Juna lähti liikkeelle, ei niinkään mitään hätää. Kun se lähti ylös, ajattelin että ehkei tämä ookkaan niin kauhee mitä luulen, kunnes nään ekan pudotuksen eessä...paniikki iski taas. Puristin kovaa sylissäni olevaa turvakaarta ja vannoin itselleni että tästä tulisi oikeasti hauskaa. Juna syöksyi kovalla vauhdilla alas mäkeä, ja ei päässyt muuta kuin kauhea huuto. Huusin koko matkan, ei siks että meno ois ollu hirveää, vaan siks koska se oli oikeesti aivan ihanaa. Huusin jopa että ''AAAAAHHH!!!! TÄÄ ON IHANA!!! AAAAAAHHHHH!!!'' xD Oli pari sanaaki pakko päästää ulos ettei kaikki luule että joku huutaa tyyliin tuskasta sielä junan perällä. Junan pysähdyttyä, hengähdin syvään helpotuksesta.
Joten, kaikkea kannattaa kokeilla! Thunderiin oli tarkoitus mennä vielä uudestaankin mutta ei sitten ehditty kun aika loppui kesken. Noh, pääsen Poweriin vielä tänä kesänä niin sinne meen sitten useamman kerran.





(kuvat: Google)

Sen ihanuuden jälkeen mentiin syömään ja siiten yhteen suosikkiini Kwai Riveriin, joka on vesivuoristorata. Kamut kävi vielä parissa laitteessa mihin mitä pelkurina en uskaltanu mennä. Sitten alkoiki kotimatka. Oli ihan kiva pieni reissu mutta huonoimmat puolet olivat että oli liian vähän aikaa ja ei ollut erityisen lämmin. Ensin oli kylmä tuuli ja pilvistä, mutta lopussa aurinko alkoi paistaa ja tuli lämpimämpää. Kesällä uudestaan tuonne hauskanpitoon!

~Josu

Kesää odotellessa

Heipskukkuu (taas) pitkästä aikaa.
Harmittaa kun tämä blogi on taas jäännyt vähän sivuun kun tuhlaan päiväni nykypäivinä Tumblrissa, mutta kerrotaampas vähän kuulumisia kun ei ole kuitenkaan mitään erityistä aihetta josta kertoa tällä kertaa.

Elikkäs, talvi ollaan hyvin selvitty kevääseen asti ja pianhan onkin kesäloma (kolme viikkoa, wuhuu :D ) Vappu oli noin viikko sitten ja sekin sujui hyvin leppoisasti. Käytiin kavereiden kanssa torilla kun siellä oli kaikenlaista ohjelmaa kuten joka vuonna.
Koulukin on semi rentoa kun on viimeinen jakso menossa. Kurssit vain vähenee ja vähenee. Ensi viikko (12.5...) on vielä normaalia koulua ja kahden viikon päästä alkaa koeviikko. Itsellä on vaan kolme koetta jotka on äikkä, enkku ja saksa. Viimeisellä viikolla on erikoinen sillä me menemme ainakin Power Parkkiin torstaina :) Minä huvipuistofriikkinä olen innoissaan! Joo ja tosiaan, huvipuistokausi alkaa ensiviikosta kun Suomen Tivoli saapuu Kokkolaan, ja sinnehän on pakko mennä.
Elikkä tällaiselta on kevät näyttänyt.

Kyllä se kesäloma alkaisi pian maistua kun on ollut kauheaa stressiä melkein koko kouluvuonna. Suunnitelmissa on vähän kaikenlaista. Juhannuksen jälkeen menen Imatralle sukujuhliin ja sitten samalla viikolla äidin kanssa Itä-suomeen kohteena Joensuu. En ole koskaan käynnyt Itä-suomessa joten siitä tuleekin yksi elämys. Tulemme Kuopion kautta takaisin moikkaamassa yhtä äidin työkaveria joka asuu siellä. Elikkäs, ainakin viikon reissu on edessä. Itä-suomen lisäksi pääsen käymään Oulussa kesäteatterissa. Pakko päästä sinne sillä näytelmässä näyttelee Putouksesta tuttu Jukka Rasila. Olen jo pitkään halunnut nähdä hänet livenä ja tässäpä olisi mainio mahdollisuus siihen :) Eikä Ouluun ole kovin pitkä matka Kokkolasta niin autollahan sinne menee hyvin.
On myös muutama juhla tulossa jonne menen. Äidin kummipojan rippijuhlat ja serkun YO-juhlat (tulee muuten olemaan ekat YO-juhlat jonne menen, voivoi kun tunnen itteni kummalliseks :'D) Niistä tuleekin varmaan ihan mukavia. Juhlista ja matkoista huolimatta aijon ottaa rennosti. Olla paljon ulkona kun on hyvä ilma ja lämmin, hengailla kamujen kanssa ja käydä uimassa niin useasti kun vain mahdollista. Haluaisin myös festareille mahdollisimman paljon, mutta nehän maksaa melko paljon joten en odota että pääsen kovin moneen, ainakin yhteen (toivottavasti ainakin). Koska rakastan festareita, en vaan musiikin tai bändien näkemisestä, vaan siitä fiiliksestä jonka siellä saa. Sitä ei voi hyvin kuvailla, mutta se on ikään kuin vapaa, eloisa, iloinen ja riemuisa tunne. Toivittavasti nyt saisin kokea tuon/nuo tunteet edes kerran tänä kesänä.

Voi että, tätä tekstiä kirjoitellessa tulee kyllä niin ikävä kesää :) Noh, eiköhän se pian ole täällä. Huolestuttaa hieman että jos tulee kylmä kesä, sillä tämä kevään ilma on ollut niin epätasainen. Välillä on kylmä, sitten yhtäkkiä +15 astetta, sitten sataa ja sitten on taas hupskeikkaa +2 astetta. Jos kesä olisi vain +15 asteista, niin se olisi kurjin juttu ikinä. Kesän kuuluu olla +25 tai enemmän minun mielestä. Noh, toivotaan nyt parasta että tulee lämmin kesä! :)
Nomutta, eiköhän nämä kuulumiset tässä. Hyvää loppukevättä;)


(kuva: Google)


~Josu 

Hyvästi Yöunet

En varmaan ole koskaan nähnyt näin karmivaa lyhytelokuvaa. Yksi kaverini facebookissa oli jakanut yhden uutisen jonka otsikko oli ''Tämän lyhytelokuvan jälkeen et varmasti uskalla sammuttaa valoja''. Päätin kuitenkin uteliaisuuteni vuoksi katsoa tämän kahden minuutin pitusen elokuvan, ja saatan nyt ehkä hieman katua sitä.

Elokuva kertoi naisesta joka oli juri menossa nukkumaan. Hän sammutti valot eteisen käytävästä ja kun hän vielä kerran vilkaisi pimeyteen, käytävän päässä seisoi jokin musta hahmo. Nainen laittoi valot takaisin päälle ja eihän siellä tietenkään ketään ollut. Hän sammutti valot uudestaan ja sama hahmo seisoi siellä taas samalla paikalla. Nainen räpytteli näitä valoja hetken ja aina kun valot olivat poissa, hahmo seisoi siellä pimeydessä.
Viimeisellä kerralla kun nainen sammutti valot, tämä hahmo seisoi suoraan hänen edessään mutta sen kasvoja ei näkynyt.
Nainen päätti jättää valot päälle ja mennä nukkumaan. Kun hän oli jo sängyssä, hän vielä kerran vilkaisi eteiseen, ja valot olivat päällä niinkuin oli tarkoituskin, kunnes ne lopulta sammuivat itsestään. Hän meni peiton alle peloissaan ja yritti nukahtaa. Olisi siinä tilanteessa kyllä vaikeaa nukahtaa. Sitten hänen yöpöydän lamppu alko räppiä. Nainen yritti varovasti laittaa sen töpseliä paremmin kiinni ja kun hän sitä siinä pari sekunttia sääteli, valo lakkasi räppimästä. Nainen helpottui hiukan ja tuli pois peiton alta ja katso eteiseen, valot olivat päällä. Hän käänsi sitten katseen oikealle ja yöpöydän takana seisoi tämä hahmo, ja tällä kertaa kasvot näkyivät. Valkoiset silmät, pitkät hiukset ja suu suurella auki. Se sammutti valon ja siihen koko video loppui.

Pakko sanoa että karmein ja ahdistavin lyhyt kauhuelokuva jonka olen koskaan nähnyt, mutta samalla se oli erittäin kiehtova. Jos olisin ite ollut tuossa tilanteessa niin en olisi mennyt enää nukkumaan, vaan olisin juossut täysillä ulos kämpästä ja mennyt yöksi jollekkin kaverille enkä ikinä enää palaisi tuohon asuntoon. En voi olla ajattelematta tätä nyt kun menen nukkumaan. Saas nähsa tuleeko sitä unia tänä yönä, ja jos tulee selviänkö painajaisitta?

Jos kiinnostaa nähä tämä lyhytelokuva, sen voi katsoa täältä:
http://www.episodi.fi/uutiset/kauhu/

Jos olet heikkohermoinen, suosittelen ettet katso tätä ainakaan myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos taas et siedä mitään kauhua, jätä kokonaan katsomatta!:)



 

Musiikki on musiikkia

Nykyään kinataan yhdestä melko selvästä asiasta, nimittäin toisten musiikkimausta ja että mikä on sitä ''oikeaa musiikkia''. Minä en voi sietää sitä kun toisten musiikkimakua arvostellaan ja kinaillaan että mikä on sitä oikeaa musiikkia ja mikä ei. Kaikillahan on eri mielipiteitä musiikin suhteen ja kaikki kuuntelevat erilaista musiikkia, ja ne herättävät eri mielipiteitä ihmisissä.
Jos yksi kuuntelee heviä tai raskaampaa rock-musiikkia ja toinen elektroonista musiikkia, se toinen joka kuuntelee heviä ja rockia saattaa ajatella että tämä toinen ei tiedä musiikista mitään koska elektrooninen musiikki on tehty tietokoneella, eikä kunnon alkuperäisillä instrumenteillä. Näiden kahden väliin saattaa syntyä riita siitä että mikä on oikea musiikkia ja millainen on hyvä musiikkimaku. Tämä on minusta niin helvetin turhaa.
No mikä on sitten oikeaa musiikkia? Minun mielipiteeni tähän on että oikeaa musiikkia ei ole olemassa. Sillä musiikki kehittyy vuosien myötä ja elektroonisia laitteita ollaan keksitty näiden vuosien varrella. Tämä saattaa olla vain minun mielipiteeni mutta minusta tämä tuntuu faktalta. Tietenkin kaikilla on omat mielipiteensä ja niin sen täytyy ollakkin, mutta tämä asia on minusta niin itsestään selvä että minä en näe tässä mitään ongelmaa.


 




 

''Ei sen väliä jos kappale on tehty akustisella kitaralla tai tietokoneella, musiikki on musiikkia''
- Skrillex, Sonny Moore


~Josu

Kun tunteet ovat liian suuret.

Oletko koskaan rakastanut jotakuta niin paljon että se itkettää?
Nimittäin itse olen tuntenut niin suurta rakkautta moneen ihmiseen että tekisi mieli itkeä joka kerta kun tätä ajattelee. Tällä hetkellä minulla on eräs nimeltä mainitsematon henkilö joka on minulle erittäin tärkeä.
Välillä kun ajattelen häntä syvällisesti, minä saan sen itkettävän tunteen. Olen itkenyt hänen vuoksi liian useasti vain ja ainoastaan sen vuoksi että hän on minulle niin ylitärkeä. Tämä alkaa tuntua minusta itsestäni omituiselta ja tunnen itseni typeräksi. Alkaa tuntua siltä että muutkin ihmiset pitävät minua täysin järjettömänä kun itken jonkun ihmisen takia joka on minulle vain niin rakas. Minun on vain saatava purkaa tunteet jotenkin, kertomalla tunteistani jollain viestillä jonnekkin nettisivulle (Twitteriin tai blogiin) tai sitten vain saatava itseni itkemään. Jos tätä haluaa jollekkin ihmiselle purkaa, se saattaa tuntua paremmalta omasta mielestä mutta mieli voi vain pahentua jos tämä henkilö ei lainkaan välitä sinun tunteistasi.
Hän saattaa vain antaa sinulle lyhyitä kommenteja kuten ''Aaaww'', ''Tiiän tunteen'' tai ''Voi sua''. Tuo ei ole välittämistä, vaan säälimistä. Kun jotakuta painaa jokin asia ja hän purkaa tunteitaan toista ihmistä kohtaan, mielestäni tämän toisen pitäisi olla edes jollain tavalla olla kiinnostunut ja näyttää, tai edes esittää olevansa kiinnostunut.
Kun tätä ajattelee niin kyllä tähän on se eräs selitys. Jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, tämä ihminen on hänelle erityinen. Tätä olen tässä yrittänytkin selostaa.

Nyt piän turpani kiinni. Piinaan vaan teitä näillä mun säälittävillä tunteilla.





~Josu

Huomioikaa nuoret!!!

Taas jälleen hieman tunteiden purkauksia. Tällä kertaa kertoo ikärajoista, jotka ovat huomattavasti menneet liian pitkälle. En ymmärrä, että miksi niiden on oltava niin tiukkoja nykyään.
Luin kerran uutisen jossa mietittiin että kaikki materiaali kuten videot, elokuvat ja jopa pelkät kuvamateriaalit jotka sisältävät tupakkaan liittyviä asiota pitäisi kieltää alaikäisiltä. Ja järki on siinä missä?
Omasta mielestäni lasten ja nuorten vanhempien pitäisi päättää mitä antavat oman lastensa katsoa. Olemassa saattaa olla myös niitä nuoria jotka ottavat mallia vanhemmista ihmisistä jotka esim. tupakoivat, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tekisivät niin.
Mua ei sinäänsä tämä tupakka juttu haittaa koska en aijo ikinä koskeakkaan tupakkaan sillä olen ite sen verran järkipäinen kakara että osaan erottaa mikä on järkevää ja mikä ei. Mutta jotkin ihmiset ovan niin tyhmiä etteivät he sitä tajua että kaikki ei ole yhtä tyhmiä.

Se, mikä mua ihan oikeasti haittaa näissä ikärajoissa on että niitä lykätään festareille ja keikoille. Olen suuri musiikin ystävä ja tykkään käydä eri konserteissa festareilla tai ihan vaan jossain artistin/bändin omalla keikallaan, mutta on olemmassa myös se riski etten pääsisi jonnekkin keikalle koska tapahtumaan saattaa olla ikäräja. Ne ovat ikäräjallisia suurimmaksi osaksi kai siksi koska alueella ei ole tiettyä anniskelu-aluetta, joten siellä saa ryyppäillä missä sattuu. Jotkin festarit ovat sentään sen varran järkeviä että itse keikka on ikäräjaton, mutta alueella on sitten se itse anniskelu-alue joka on K-18. Juuri näin. Näin sen täytyisi olla hemmetti vieköön KAIKKI ALLA. Mutta sitten valitetaan että paikka on liian pieni että sinne ei mahtuisi erillistä ryyppäilypuolta...NO HELE, HANKKIKAA SITTEN ISOMPI MESTA.
Mua ärsyttää se, kun tapahtuman järjestäjät eivät tajua sitä että tyyliin festarin artisteilla/bändeillä saattaa olla nuorempiakin faneja jotka haluavat nähdä niiden keikkansa.

Esimerkki, kuvittele tämä: Olet erään ulkomaisen artistin suuri ja nuori fani. Olet fanittanut häntä jo melko kauan ja suurin haaveesi on että pääsisit hänen keikalleen. Itket lähes aina kun näet tämän idoolisi jonkin toisen fanin kanssa tai kun näet kuvia/videoita hänen keikaltaan, koska toivoisit itsesi olevan näissä tilantaissa. Eräänä kauniina päivänä käypi ilmi, että tämä suuri fanituksen kohteesi tulee kesäfestarille Suomeen. Olet aivan innoissasi ja et voi uskoa tätä todeksi. Selaat tapahtumasivua läpi aivan haltioissasi, mutta onnesi loppuu kun näet K-18 merkinnän sivun yläpuolella ja tajuat itse olevasi alle 18 vuotias. 

Voisiko olla kauheampaa olla olemassa? Minulle tämä olisi maailmanloppu. Sillä fanitan itse erästä artistia joka tekee usein klubikeikkoja, ja pelkään että jos hän nyt tulisi suomeen ja tekisi klubikeikan ja sinne tietenkin olisi ikäraja niin en pääsisi vielä sinne.
Noh, ei nämä ikärajat mua enää kauaa pidättele sillä olen jo 17v ja on enää alle vuosi kunnes olen täysikäinen. Vaikka silloin piinaa se K-20 mutta se nyt on sen verran harvinainen raja.

Nämä mielipiteet ovat sitten tyhmän teinitytön mielipiteitä ettei tarvi valittaa jos on jotain erimielisyyksiä. :) 


~Josu