Huvipuistokausi on avattu!

Mikä onkaan parempaa kesässä kun huvipuistot? Minä suurena huvipuistojen ystävänä yritän päästä niin moneen huvipuistoon kesäisin kuin vain mahdollista. Olen jo päässyt kahteen jo näin alkukesästä, Suomen Tivoliin ja PowerParkkiin.
Ensinmäisenä oli Suomen Tivoli, joka on siis ympäri Suomea kiertävä huvipuisto joka sattuu tulemaan tänne pikkuseen kotikaupunkiini Kokkolaan. En kerro siitä nyt sen enempää kuin vaan että siellä oli hiton kivaa ja sattui olemaan sopivan lämmin päivä. Olin serkkuni Sanin kassa sielä lähes koko päivä. Itse juoksin enimmäkseen vain kahden laitteen välissä kun ei siellä ole paljon muita laitteita mistä tykkään (enimmäkseen vaan lasten laitteita. Onhan sielä hurjempiakin laitteita mutta mulle liian kauheita x)). Oon tekemässä siitä musavideoo mutta on niin paljon muita projekteja meneillään nii ei oikeen ees muista että mitä onkaan tekeillään. :D Julkaisen sen luultavasti tänne blogiin kunhan saan sen valmiiksi ongelmitta. :)

Tänään käytiin sitten pienellä luokkaretkellä Härmän PowerParkissa. Lähdettiin siinä puoli kymmeneltä bussilla koulusta ajelemaan kohti Härmää. Sinne päästyään opettajat jako rannekkeet ja ruokaliput. Aloitimme melko kevyillä laitteilla (kavereistani Susasta, Metestä ja Syssestä puhumatta..ne kävi vapaapudotuksessa johon minä en edes aijo koskea koska korkeanpaikankammo ja vapaapudotukset ei oo muutenkaan ihan my piece of cake...). Käytiin sitten Music Expessissä. Oli ihana siksi koska siellä soi dubsteppiä, se meni eka etuperin, sitten takaperin ja vielä kerran etuperin. + helposti avattavat turvakaaret. Sitten käytiin kummitusjunassa ampumassa örkkejä ja JOYRIDE. Medu, Susa ja Sysse kävi hurjemmissa laitteissa mihin mä ja Vicca ei uskallettu mennä.

Ja NYT... seuraa tekstin tärkein asia. Nimittäin, huomasin että jännitin taas AIVAN TURHAAN yhtä laitetta josta tulikin hups keikkaa mun yks suosikkilaite. Se oli nimittäin puuvuoristorata Thunderbird. Olisin jo mennyt sinne viime kesänä mutta ei ehitty mennä sinne. Jono sinne oli hiton pitkä ja jonotettiin sinne ainaki 15 minuuttia! Jonossa tärisin hermostuneisuudesta ja maha oli sekaisin. En edes tiedä miks olin niin kauhean hermona. Ei koko laite edes ollut mitenkään erikoinen. Pelkkä tavallinen vuoristorata. Kaverit yritti mua sitten siinä rauhoitella jonotuksen aikana. Kun oli pian meijän vuoro, paniikki vain yltyi. Kaikki kauheat ajatukset pyöri päässä, että mitä jos saan paniikkikohtauksen, mitä jos oksennan, mitä jos pyörryn, mitä jos en saa henkee, mitä jos mitä jos... Noh, junaan astuttua ihme kyllä olo rauhottui kummallisesta syystä. Turvakaari ja vyö oli tosi hyvin suojaavat ja pehmeä penkki teki kai olon mukavemmaksi ja turvallisemmaksi. Juna lähti liikkeelle, ei niinkään mitään hätää. Kun se lähti ylös, ajattelin että ehkei tämä ookkaan niin kauhee mitä luulen, kunnes nään ekan pudotuksen eessä...paniikki iski taas. Puristin kovaa sylissäni olevaa turvakaarta ja vannoin itselleni että tästä tulisi oikeasti hauskaa. Juna syöksyi kovalla vauhdilla alas mäkeä, ja ei päässyt muuta kuin kauhea huuto. Huusin koko matkan, ei siks että meno ois ollu hirveää, vaan siks koska se oli oikeesti aivan ihanaa. Huusin jopa että ''AAAAAHHH!!!! TÄÄ ON IHANA!!! AAAAAAHHHHH!!!'' xD Oli pari sanaaki pakko päästää ulos ettei kaikki luule että joku huutaa tyyliin tuskasta sielä junan perällä. Junan pysähdyttyä, hengähdin syvään helpotuksesta.
Joten, kaikkea kannattaa kokeilla! Thunderiin oli tarkoitus mennä vielä uudestaankin mutta ei sitten ehditty kun aika loppui kesken. Noh, pääsen Poweriin vielä tänä kesänä niin sinne meen sitten useamman kerran.





(kuvat: Google)

Sen ihanuuden jälkeen mentiin syömään ja siiten yhteen suosikkiini Kwai Riveriin, joka on vesivuoristorata. Kamut kävi vielä parissa laitteessa mihin mitä pelkurina en uskaltanu mennä. Sitten alkoiki kotimatka. Oli ihan kiva pieni reissu mutta huonoimmat puolet olivat että oli liian vähän aikaa ja ei ollut erityisen lämmin. Ensin oli kylmä tuuli ja pilvistä, mutta lopussa aurinko alkoi paistaa ja tuli lämpimämpää. Kesällä uudestaan tuonne hauskanpitoon!

~Josu

Kesää odotellessa

Heipskukkuu (taas) pitkästä aikaa.
Harmittaa kun tämä blogi on taas jäännyt vähän sivuun kun tuhlaan päiväni nykypäivinä Tumblrissa, mutta kerrotaampas vähän kuulumisia kun ei ole kuitenkaan mitään erityistä aihetta josta kertoa tällä kertaa.

Elikkäs, talvi ollaan hyvin selvitty kevääseen asti ja pianhan onkin kesäloma (kolme viikkoa, wuhuu :D ) Vappu oli noin viikko sitten ja sekin sujui hyvin leppoisasti. Käytiin kavereiden kanssa torilla kun siellä oli kaikenlaista ohjelmaa kuten joka vuonna.
Koulukin on semi rentoa kun on viimeinen jakso menossa. Kurssit vain vähenee ja vähenee. Ensi viikko (12.5...) on vielä normaalia koulua ja kahden viikon päästä alkaa koeviikko. Itsellä on vaan kolme koetta jotka on äikkä, enkku ja saksa. Viimeisellä viikolla on erikoinen sillä me menemme ainakin Power Parkkiin torstaina :) Minä huvipuistofriikkinä olen innoissaan! Joo ja tosiaan, huvipuistokausi alkaa ensiviikosta kun Suomen Tivoli saapuu Kokkolaan, ja sinnehän on pakko mennä.
Elikkä tällaiselta on kevät näyttänyt.

Kyllä se kesäloma alkaisi pian maistua kun on ollut kauheaa stressiä melkein koko kouluvuonna. Suunnitelmissa on vähän kaikenlaista. Juhannuksen jälkeen menen Imatralle sukujuhliin ja sitten samalla viikolla äidin kanssa Itä-suomeen kohteena Joensuu. En ole koskaan käynnyt Itä-suomessa joten siitä tuleekin yksi elämys. Tulemme Kuopion kautta takaisin moikkaamassa yhtä äidin työkaveria joka asuu siellä. Elikkäs, ainakin viikon reissu on edessä. Itä-suomen lisäksi pääsen käymään Oulussa kesäteatterissa. Pakko päästä sinne sillä näytelmässä näyttelee Putouksesta tuttu Jukka Rasila. Olen jo pitkään halunnut nähdä hänet livenä ja tässäpä olisi mainio mahdollisuus siihen :) Eikä Ouluun ole kovin pitkä matka Kokkolasta niin autollahan sinne menee hyvin.
On myös muutama juhla tulossa jonne menen. Äidin kummipojan rippijuhlat ja serkun YO-juhlat (tulee muuten olemaan ekat YO-juhlat jonne menen, voivoi kun tunnen itteni kummalliseks :'D) Niistä tuleekin varmaan ihan mukavia. Juhlista ja matkoista huolimatta aijon ottaa rennosti. Olla paljon ulkona kun on hyvä ilma ja lämmin, hengailla kamujen kanssa ja käydä uimassa niin useasti kun vain mahdollista. Haluaisin myös festareille mahdollisimman paljon, mutta nehän maksaa melko paljon joten en odota että pääsen kovin moneen, ainakin yhteen (toivottavasti ainakin). Koska rakastan festareita, en vaan musiikin tai bändien näkemisestä, vaan siitä fiiliksestä jonka siellä saa. Sitä ei voi hyvin kuvailla, mutta se on ikään kuin vapaa, eloisa, iloinen ja riemuisa tunne. Toivittavasti nyt saisin kokea tuon/nuo tunteet edes kerran tänä kesänä.

Voi että, tätä tekstiä kirjoitellessa tulee kyllä niin ikävä kesää :) Noh, eiköhän se pian ole täällä. Huolestuttaa hieman että jos tulee kylmä kesä, sillä tämä kevään ilma on ollut niin epätasainen. Välillä on kylmä, sitten yhtäkkiä +15 astetta, sitten sataa ja sitten on taas hupskeikkaa +2 astetta. Jos kesä olisi vain +15 asteista, niin se olisi kurjin juttu ikinä. Kesän kuuluu olla +25 tai enemmän minun mielestä. Noh, toivotaan nyt parasta että tulee lämmin kesä! :)
Nomutta, eiköhän nämä kuulumiset tässä. Hyvää loppukevättä;)


(kuva: Google)


~Josu 

Hyvästi Yöunet

En varmaan ole koskaan nähnyt näin karmivaa lyhytelokuvaa. Yksi kaverini facebookissa oli jakanut yhden uutisen jonka otsikko oli ''Tämän lyhytelokuvan jälkeen et varmasti uskalla sammuttaa valoja''. Päätin kuitenkin uteliaisuuteni vuoksi katsoa tämän kahden minuutin pitusen elokuvan, ja saatan nyt ehkä hieman katua sitä.

Elokuva kertoi naisesta joka oli juri menossa nukkumaan. Hän sammutti valot eteisen käytävästä ja kun hän vielä kerran vilkaisi pimeyteen, käytävän päässä seisoi jokin musta hahmo. Nainen laittoi valot takaisin päälle ja eihän siellä tietenkään ketään ollut. Hän sammutti valot uudestaan ja sama hahmo seisoi siellä taas samalla paikalla. Nainen räpytteli näitä valoja hetken ja aina kun valot olivat poissa, hahmo seisoi siellä pimeydessä.
Viimeisellä kerralla kun nainen sammutti valot, tämä hahmo seisoi suoraan hänen edessään mutta sen kasvoja ei näkynyt.
Nainen päätti jättää valot päälle ja mennä nukkumaan. Kun hän oli jo sängyssä, hän vielä kerran vilkaisi eteiseen, ja valot olivat päällä niinkuin oli tarkoituskin, kunnes ne lopulta sammuivat itsestään. Hän meni peiton alle peloissaan ja yritti nukahtaa. Olisi siinä tilanteessa kyllä vaikeaa nukahtaa. Sitten hänen yöpöydän lamppu alko räppiä. Nainen yritti varovasti laittaa sen töpseliä paremmin kiinni ja kun hän sitä siinä pari sekunttia sääteli, valo lakkasi räppimästä. Nainen helpottui hiukan ja tuli pois peiton alta ja katso eteiseen, valot olivat päällä. Hän käänsi sitten katseen oikealle ja yöpöydän takana seisoi tämä hahmo, ja tällä kertaa kasvot näkyivät. Valkoiset silmät, pitkät hiukset ja suu suurella auki. Se sammutti valon ja siihen koko video loppui.

Pakko sanoa että karmein ja ahdistavin lyhyt kauhuelokuva jonka olen koskaan nähnyt, mutta samalla se oli erittäin kiehtova. Jos olisin ite ollut tuossa tilanteessa niin en olisi mennyt enää nukkumaan, vaan olisin juossut täysillä ulos kämpästä ja mennyt yöksi jollekkin kaverille enkä ikinä enää palaisi tuohon asuntoon. En voi olla ajattelematta tätä nyt kun menen nukkumaan. Saas nähsa tuleeko sitä unia tänä yönä, ja jos tulee selviänkö painajaisitta?

Jos kiinnostaa nähä tämä lyhytelokuva, sen voi katsoa täältä:
http://www.episodi.fi/uutiset/kauhu/

Jos olet heikkohermoinen, suosittelen ettet katso tätä ainakaan myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos taas et siedä mitään kauhua, jätä kokonaan katsomatta!:)



 

Musiikki on musiikkia

Nykyään kinataan yhdestä melko selvästä asiasta, nimittäin toisten musiikkimausta ja että mikä on sitä ''oikeaa musiikkia''. Minä en voi sietää sitä kun toisten musiikkimakua arvostellaan ja kinaillaan että mikä on sitä oikeaa musiikkia ja mikä ei. Kaikillahan on eri mielipiteitä musiikin suhteen ja kaikki kuuntelevat erilaista musiikkia, ja ne herättävät eri mielipiteitä ihmisissä.
Jos yksi kuuntelee heviä tai raskaampaa rock-musiikkia ja toinen elektroonista musiikkia, se toinen joka kuuntelee heviä ja rockia saattaa ajatella että tämä toinen ei tiedä musiikista mitään koska elektrooninen musiikki on tehty tietokoneella, eikä kunnon alkuperäisillä instrumenteillä. Näiden kahden väliin saattaa syntyä riita siitä että mikä on oikea musiikkia ja millainen on hyvä musiikkimaku. Tämä on minusta niin helvetin turhaa.
No mikä on sitten oikeaa musiikkia? Minun mielipiteeni tähän on että oikeaa musiikkia ei ole olemassa. Sillä musiikki kehittyy vuosien myötä ja elektroonisia laitteita ollaan keksitty näiden vuosien varrella. Tämä saattaa olla vain minun mielipiteeni mutta minusta tämä tuntuu faktalta. Tietenkin kaikilla on omat mielipiteensä ja niin sen täytyy ollakkin, mutta tämä asia on minusta niin itsestään selvä että minä en näe tässä mitään ongelmaa.


 




 

''Ei sen väliä jos kappale on tehty akustisella kitaralla tai tietokoneella, musiikki on musiikkia''
- Skrillex, Sonny Moore


~Josu

Kun tunteet ovat liian suuret.

Oletko koskaan rakastanut jotakuta niin paljon että se itkettää?
Nimittäin itse olen tuntenut niin suurta rakkautta moneen ihmiseen että tekisi mieli itkeä joka kerta kun tätä ajattelee. Tällä hetkellä minulla on eräs nimeltä mainitsematon henkilö joka on minulle erittäin tärkeä.
Välillä kun ajattelen häntä syvällisesti, minä saan sen itkettävän tunteen. Olen itkenyt hänen vuoksi liian useasti vain ja ainoastaan sen vuoksi että hän on minulle niin ylitärkeä. Tämä alkaa tuntua minusta itsestäni omituiselta ja tunnen itseni typeräksi. Alkaa tuntua siltä että muutkin ihmiset pitävät minua täysin järjettömänä kun itken jonkun ihmisen takia joka on minulle vain niin rakas. Minun on vain saatava purkaa tunteet jotenkin, kertomalla tunteistani jollain viestillä jonnekkin nettisivulle (Twitteriin tai blogiin) tai sitten vain saatava itseni itkemään. Jos tätä haluaa jollekkin ihmiselle purkaa, se saattaa tuntua paremmalta omasta mielestä mutta mieli voi vain pahentua jos tämä henkilö ei lainkaan välitä sinun tunteistasi.
Hän saattaa vain antaa sinulle lyhyitä kommenteja kuten ''Aaaww'', ''Tiiän tunteen'' tai ''Voi sua''. Tuo ei ole välittämistä, vaan säälimistä. Kun jotakuta painaa jokin asia ja hän purkaa tunteitaan toista ihmistä kohtaan, mielestäni tämän toisen pitäisi olla edes jollain tavalla olla kiinnostunut ja näyttää, tai edes esittää olevansa kiinnostunut.
Kun tätä ajattelee niin kyllä tähän on se eräs selitys. Jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, tämä ihminen on hänelle erityinen. Tätä olen tässä yrittänytkin selostaa.

Nyt piän turpani kiinni. Piinaan vaan teitä näillä mun säälittävillä tunteilla.





~Josu

Huomioikaa nuoret!!!

Taas jälleen hieman tunteiden purkauksia. Tällä kertaa kertoo ikärajoista, jotka ovat huomattavasti menneet liian pitkälle. En ymmärrä, että miksi niiden on oltava niin tiukkoja nykyään.
Luin kerran uutisen jossa mietittiin että kaikki materiaali kuten videot, elokuvat ja jopa pelkät kuvamateriaalit jotka sisältävät tupakkaan liittyviä asiota pitäisi kieltää alaikäisiltä. Ja järki on siinä missä?
Omasta mielestäni lasten ja nuorten vanhempien pitäisi päättää mitä antavat oman lastensa katsoa. Olemassa saattaa olla myös niitä nuoria jotka ottavat mallia vanhemmista ihmisistä jotka esim. tupakoivat, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tekisivät niin.
Mua ei sinäänsä tämä tupakka juttu haittaa koska en aijo ikinä koskeakkaan tupakkaan sillä olen ite sen verran järkipäinen kakara että osaan erottaa mikä on järkevää ja mikä ei. Mutta jotkin ihmiset ovan niin tyhmiä etteivät he sitä tajua että kaikki ei ole yhtä tyhmiä.

Se, mikä mua ihan oikeasti haittaa näissä ikärajoissa on että niitä lykätään festareille ja keikoille. Olen suuri musiikin ystävä ja tykkään käydä eri konserteissa festareilla tai ihan vaan jossain artistin/bändin omalla keikallaan, mutta on olemmassa myös se riski etten pääsisi jonnekkin keikalle koska tapahtumaan saattaa olla ikäräja. Ne ovat ikäräjallisia suurimmaksi osaksi kai siksi koska alueella ei ole tiettyä anniskelu-aluetta, joten siellä saa ryyppäillä missä sattuu. Jotkin festarit ovat sentään sen varran järkeviä että itse keikka on ikäräjaton, mutta alueella on sitten se itse anniskelu-alue joka on K-18. Juuri näin. Näin sen täytyisi olla hemmetti vieköön KAIKKI ALLA. Mutta sitten valitetaan että paikka on liian pieni että sinne ei mahtuisi erillistä ryyppäilypuolta...NO HELE, HANKKIKAA SITTEN ISOMPI MESTA.
Mua ärsyttää se, kun tapahtuman järjestäjät eivät tajua sitä että tyyliin festarin artisteilla/bändeillä saattaa olla nuorempiakin faneja jotka haluavat nähdä niiden keikkansa.

Esimerkki, kuvittele tämä: Olet erään ulkomaisen artistin suuri ja nuori fani. Olet fanittanut häntä jo melko kauan ja suurin haaveesi on että pääsisit hänen keikalleen. Itket lähes aina kun näet tämän idoolisi jonkin toisen fanin kanssa tai kun näet kuvia/videoita hänen keikaltaan, koska toivoisit itsesi olevan näissä tilantaissa. Eräänä kauniina päivänä käypi ilmi, että tämä suuri fanituksen kohteesi tulee kesäfestarille Suomeen. Olet aivan innoissasi ja et voi uskoa tätä todeksi. Selaat tapahtumasivua läpi aivan haltioissasi, mutta onnesi loppuu kun näet K-18 merkinnän sivun yläpuolella ja tajuat itse olevasi alle 18 vuotias. 

Voisiko olla kauheampaa olla olemassa? Minulle tämä olisi maailmanloppu. Sillä fanitan itse erästä artistia joka tekee usein klubikeikkoja, ja pelkään että jos hän nyt tulisi suomeen ja tekisi klubikeikan ja sinne tietenkin olisi ikäraja niin en pääsisi vielä sinne.
Noh, ei nämä ikärajat mua enää kauaa pidättele sillä olen jo 17v ja on enää alle vuosi kunnes olen täysikäinen. Vaikka silloin piinaa se K-20 mutta se nyt on sen verran harvinainen raja.

Nämä mielipiteet ovat sitten tyhmän teinitytön mielipiteitä ettei tarvi valittaa jos on jotain erimielisyyksiä. :) 


~Josu

Hyvää Joulua!

Nyt olisi sitten Jouluaatto, vastahan oli kesä. En pidä talvesta muuten, mutta joulu ja mun synttärit on ainoat parhaat asiat talvessa :D
No mutta, haluan vaan toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta tällä minun omalla tekemälläni kuvalla (:

~Josu