2015 in memories - 2016?

Tänne blogiin ei ole paljon juttuja tältä vuodelta kertynyt kun olen väillä täysin unohtanut sen olemassaolon. Tahdon silti pitää sitä pystyssä ja jatkaa sen kirjoittamista.

Jälleen on siis vuosi vaihtumassa uuteen ja tämä vuosi tulee olemaan muutoksia täynnä. Ensin kerron mitä tämän kuluneen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua minun osaltani. Tämä vuosi oli toisaalta erikoinen, mutta toisaalta ei niinkään erikoinen. Aloitin kolmannen lukukauden lukiossa (abi vuoden) ja ensinmäiset kirjoitukset ovat jo ohi. Keväällä ne jatkuvat ja (toivottavasti) minusta tulee ylioppilas ensi keväänä.
Kesällä tuli käytyä muutamalla reissulla kotimaassa. Äidin kanssa tuli käytyä Oulun kautta Haaparannan Ikeassa shoppailemassa. Myös Raumalla, Porissa ja Tampereella tuli käytyä isän ja muutaman sukulaisen kanssa. Eli paljon road trippailua on tullut tehtyä. Tampereella tuli käytyä kesäteatteissa katsomassa Tankki Täyteen- näytelmä sekä minun ensinmäisillä ''oikeilla'' treffeillä.

Tästä tahdon kertoa hieman tarkemmin!
Liityin ennen juhannusta deittisivulle sillä alkoi tuntua siltä että nyt on oikeasti aika aloittaa sen kumppanin etsiminen. Sieltä löytyi tämä Tampereen poju jota kävin tapaamassa. En varmaan ole koskaan jännittänyt jotain tapaamista yhtä paljon. Siitä ei tullut sitten yhtään mitään emmekä olleet enää yhteydessä sen tapaamisen jälkeen. Ei siinä sitten mitään. Etsinnät jatkuivat ja yhteydenottoja tuli jatkuvasti. Kerran eräs jätkä kotikaupungistani oli ottanut yhtäyttä minuun. Tämä hiukan epäilytti minua, mutta päätin tarttua tilaisuuteen ja tutustua häneen. Hän oli erittäin mukava ja eräänä päivänä päätimme järjestää tapaamisen. Sen tapaamisen jälkeen jäi erittäin positiivinen olo ja tuntui että nyt taisi natsata. Tapasimme uudelleen ja uudelleen ja meistä tuli aina vain läheisimpiä, kunnes me sitten loppujen lopuksi päädyimme vakavaan suhteeseen. Tästä päivästä lähtien (31.1) olemme olleet yhdessä jo 3½ viikkoa.

Kulunut vuosi on siis ollut erittäin monipuolinen. Tulevasta vuodesta en voi paljoa sanoa sillä suunnitelmat ovat erittäin avoin. Se tuntuu kun astuisi täysin tuntemattomaan. Olen silti jo melko varma että aion pitää lukion jälkeen välivuoden ja yrittää saada töitä. Opintojen jatkaminen tuntuu tällä hetkellä raskaalta ja myös siltä etten ole vielä valmis lähtemään maailmalle. Sitten kun jatkan opiskelujani, aion suunnata media- tai taidealalle, eli olen edelleen samoilla teatterin ja elokuvan tekemisen linjalla.

Positiivisin mielin siis vuoteen 2016 vaikka se saattaa tuntua pelottavalta! :)


(kuva: Google)

Kesäloma!

Eipäs ole taaskaan tultu kirjoitattua tänne pitkään aikaan. Nyt onkin hyvä tilaisuus siihen sillä lauantaina (30.5.2015) oli koulun päättäjäiset ja lukion toinen vuosi sai arvoisensa päätöksen. Päätän nyt kertoa hieman tulevasta kesästä.

Kevään aikana hain kesätöihin kaupungille sekä S-ryhmän kauppoihin. Ihme kyllä kävi niin että en saanut edes ilmoitusta että olisin/en olisi saanut töitä. Äidin soitettua kaupungille selvisi että minulle oli työitä sittenkin tarjolla Koivuhaan päiväkodissa.
Työt alkoivat tänään (1.6). Ensimmäisestä työpäivästäni voisin sanoa sen, että olin hieman epävarma mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa tehdä. Vaikka minulla onkin kokemusta tarhassa työskentelystä peruskoulun TET-viikoilta, olin silti hieman epävarma miten lasten kanssa pitää olla jne. Esimerkiksi eräs tyttö roikkui kiinni minussa koko ajan ja kyseli paljon eri asioita, esim. ''onko sulla siskoja'', ''missä sä asut?'', ''onko sulla poikaystävää?'' jne. jne. jne. :D Kysyi myös että mitä osaan tehdä, ja mainitsin että soitan kitaraa, ja tytön vastaus oli ''miks?''. Noh, miksiköhän? :D Minulla sattui olemaan eräs Green Day-huppari päällä ja kaksi lasta kysyi että ''Miks sulla on paita jossa on tyttö ja poika jotka pussaa?''. Hupparissa oli siis kuva Green Dayn yhdestä levynkannesta jossa on pari joka suutelee. Mitähän tuohonkin pitäisi vastata...
Tämän kaltaisiin kysymyksiin oli hiukan hankalaa ja noloa vastata, mutta eiköhän kokeneet tarhatädit ole tottuneet sellaisiin. Kahdessa ja puolessa viikossa kyllä tottuu, toivottavasti.

Kesätyöni kestävät siis juhannukseen saakka, ja sen jälkeen alkaa kunnon kesäloma. Tulevana viikonloppuna (6.6-->) pääsen lähtemään pienelle reissulle Helsinkiin serkun kanssa. Lähdemme käymään Linnanmäellä jossa järjestetään nettityyppien kesken ns. ''Impromiitti''. Improt ovat siis netissä järjestettäviä sarjakuvia joihin voi hakea piirtäjäksi. Itse olen mukana vain yhdessä, ja itse kehitin yhden, mutta se ei toiminut. Serkkuni, joka rehellisesti sanottuna on enemmän tietoinen näistä sarjakuvista, otti ylläpitäjän roolini ja pitää sitä pystyssä tänä päivänä. Olemme molemmat yhtä innoissamme tulevasta miitistä!
Tulen menemään myös toiseen huvipuistoon tänäkesänä, nimittäin Powerparkkiin. Sinne pääsen vasta varmaan heinäkuun puolella. Huvipuistojen lisäksi pääsen käymään ekan kerran käymään Porissa ja Raumalla, sekä Haaparannan Ikeassa (Jesss :D).

Reissujen lisäksi täytyy lukea tulevan syksyn kirjoituksiin, ja lukea kaksi kirjaa äidinkielen takia. Opettaja oli huolissaan meistä tulevista abesita sillä kevään äidinkielen kirjoitusten tulokset olivat todella huonoja. Todella ihanaa minulle joka inhoaa kirjojen lukemista. Ei vaan ole mun juttu.

Eksta koulutöistä huolimatta toivon että kesästä tulee yhtä ihana kuin se on ollut joka vuosi!
Oikein ihanaa kesää kaikille! :)


(kuva: Google)

Leffa arvstelu: Wrong Turn

Pitkästä aikaa voisi kirjoittaa leffa arvostelun elokuvasta johon olen todella tykästynyt kovasti. Kuten jo otsikossa sanotaan, elokuvasta ''Wrong Turn'' (suomeksi ''Ihmisjahti'') on siis kyse.
Se on ameriikkalainen kauhuelokuva sarja vuodelta 2003, jolloin siis ensinmäien elokuva sai ensi-illansa. Elokuvia on yhteensä kuusi kappaletta.

Idea lyhyesti
Vaikka elokuvia on useita, jokaisessa on tavallaan eri tarina, mutta idea ja juoni on tietenkin sama. Elokuvissa vaihtuu päähenkilöt (spoileri: koska kaikki kuolee jokaisessa leffassa) mutta pahikset ovat samat. Pahikset ovat kannibaaleja, joista yksi on ollut mukana aivan jokaisessa leffassa. Pääpahiksia on kolme, jotka ovat veljeksiä. Three Finger, One Eye ja Saw Tooth. Heidät ovat nimetty yksinkertaisesti heidän ulkonäönsä perusteella.
Three Finger on mukana jokaisessa leffassa, kun taas sen veljet ovat mukana ensinmäisessä, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa.

Three Finger

Saw Tooth

One Eye

Omat mielipiteet 

Elokuva on kokonaisuudeltaan todella raaka, inhottava ja ahdistava, simppelisti sanottuna ''K-18 kauhuelokuva''. Näin neljännen osan ensinmäisen kerran kaverini synttäreillä muutama vuosi sitten ja se tuli eräänä päivänä minulla mieleen että haluaisin nähdä sen uudestaan, Katsoin, ja syttyi halu nähdä kaikki leffat. Katsottuani kaikki, ihmettelin että mikä tekee tästä leffasarjasta niin hyvän että sitä haluaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Se saattaa olla siksi koska leffassa on tunnelma kohillaan, hahmot ovat täydelliset, efektit toimivat ja tarina on hyvä. 

Erityisesti on mainittava suosikkihahmoni Three Fingerin. Hänen veljiinsä verrattuna hän on lapsellinen psykopaatti ollakseen täysikasvuinen. Kun uhri lähestyy ja hän on lähdössä hyökkäämään, tämä innostuu niin ettei tuskin pysy paikallaan. Hyökätessään uhrin kimppuun hän nauraa korkealla psykopaattisella äänellä. Hän ei tuskin pysy hiljaa sekunttiakaan. Hän pitää lähes koko ajan pientä ''hihittävää'' ääntä joka tekee hänestä oudolla tavalla hellyyttävän. Rakastan tätä hahmoa ihan vain siksi koska se on hyvin luotu.
Vielä lopuksi voisin mainita parhausjärjestyksen: 5, 3, 4, 2, 1, 6. 

  

  

Arvio elokuvasta: ****½

Nokka kohti vuotta 2015

Vuosi 2014 on jo lopuillaan, vaikka tuntuu siltä että se vasta alkoi. Uuden vuoden kunniaksi tahdon muistella vuoden 2014 tärkeitä ja kaikista eniten mieleenpainuneita muistoja.

Tämä vuosi ei ole sinäänsä ole ollut minulle mitenkään erikoinen, mutta muistojahan kertyy aina vuosien varrelta. Tunteita on ollut laidasta laitaan.
Ensinmäinen asia on se, että mitä olen saanut oppia. Vaikka jotkin asiat stressaavat tai tuntuvat pahalta, kaikki tulee järjestymään lopuksi. Sen olen itse saanut huomata esimerkiksi koulutöissäni. On tullut vastaan vaikeita kokeita jotka ovat saaneet minut tuntemaan etten tule saamaan sitä millään menemään läpi ja ajatus epäonnistumisesta piinaa jatkuvasti. Sillon pitää vain ottaa rennosti ja ajatella että kaikki tulee kuitenkin järjestymään. Tämä on minulle erittäin tärkeä asia muistaa koko elämän ajan.

Olen myös saanut tutustua uusiin ihmisiin, joista useimmat ovat internetin kautta. Välit ovat myös parantuneet usean ihmisen välillä.
Piirrustustyylini on kehittynyt huimasti vuoden varrella, sekä myös kitaransoittokin (jonkin verran :p). Ennen piirsin esim. eniten pelkkiä eläimiä, mutta nyt olen huomannut että piirrän jopa enemmän ihmisiä kuin eläimiä. Hassua, eikö vain. (Sitäpaitsi tämä koneella kirjoittaminen on myös kehittynyt. Sujuu lähes ilman että en katso näppäimistöä. Katse lähes koko ajan ruudussa. :D).

Tämän vuoden kesä oli minulle hieman pettymys, sillä en saanut paljon kokea asioita yhtä paljon muihin kesiin verrattuna. Kävin yhdellä festarilla katsomassa J Karjalaista ja Oulussa kesäteatterissa katsomassa Tankki Täyteen- näytelmää jossa tapasin Jugin, josta olin jo pitään haaveillut. Juhannus oli ihana sillä vietin sen hyvässä seurassa meidän mökillä. Ystäväni Medu (Mette) oli äitini ja isoäitini seurassa ja meillä oli tosi mukavaa.
Syksyllä aloitin autokoulun josta olin jo alkukesästä asti haaveillut. Sen kanssa on ollut myös hiukan stressiä mutta kivaa se silti on.
Ja tietysti, suosikki DJ:ni laittoi tweettini suosikkeihin Twitterissä! Saattaa kuulostaa pieneltä jutulta mutta se oli iso juttu mulle.

Muistoja on kertynyt paljon mutta osa on varmaan jo unohtunut.
Nyt haluan vain keskkittyä tulevaan positiivisella tavalla. Minun odotukseni ensi vuodelle ovat suuret, sillä minusta tulee vihdoin ja viimein täysi-ikäinen. Eniten mitö odotan sen kannalta on se että pääsen K-18 tapahtumiin, kuten festivaalit, baarit, jonne tuun luultavasti menemään enimmäkseen vain kun siellä esiintyy jokin hyvä bändi/artisti. Ei tarvi myöskään varoa mitä ostaa ym.

Yritän päästä kunnon ulkomaan matkalle, sillä en ole ollut vuosiin kunnon reissussa. Pyrin pääsemään toteuttamaan tämän hetkistä suurinta haavettani; pääsemään Skrillexin keikalle +tapaamiseen. Unelmien toteuttamiset ovat kaikille se päämäärä, ja tämä on minun. Se saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta ei se välttämättä ole, kun siihen vain uskoo.
Olemme myös kavereiden kanssa suunnitelleet että tekisimme yhdessä jonkin pienen reissun jonnekkin, tyyliin Helsinkiin päiväksi. Toivottavasti he innostuisivat ideasta ja pääsisimme matkaan.

Näillä muistoilla ja toiveilla astun iloisesti ja onnellisena uuteen vuoteen jossa odottavat uudet mahdollisuudet, kokemukset ja haaveet, ja lisäksi uuden elämän alku.

Kiitos vuosi 2014, ja tervetuloa uusi vuosi 2015!


~Josu

Elämän ikuinen piina?

Tämä on jo aika vanha juttu mutta tekee mieli kirjottaa tämäkin ylös.
Tapahtui siis viisi vuotta sitten...
Oli kylmä talviaamu ja kävelin kouluun uusilla kengillä. Kun kävelin alas mäkeä, tavallaan ''nukahdin''. En siis mitenkään kirjaimellisesti, vaan ajatus katkesi ja silmissä tummeni. Ehkä olin vaan syvissä ajatuksissa, mutta kun havahduin huomasin että olin yhä koulumatkalla. Jaloista tuntui menevän tunto ja alkoi hulluna huippaamaan. Sain sellasen tunteen että tuun pyörtymään ihan just.
Olin ihan paniikissa koko loppu päivän kun en tajunnut mikä se kummallinen kohtaus oli kun sen ole kokenut vastaavaa koskaan.
Noh, kerroin siitä äidille ja hän sanoi että mulla saattaa olla matala verenpaine ja käski mua menemään koulun terkkarille. Eränä päivänä kävin ja hän sanoi että ei verenpaineessa ollut mitään vikaa. Mulle kerrottiin vaan että kaikki saattoi vaan olla aamuväsymystä ym.
Päivät ja viikot kului ja eränä päivänä kun menimme äitin kanssa kauppaan, sama tapahtui taas. Kassalla mua alkoi huippaamaan ja sydän alkoi tykyttää tosi kovaa. Hengitin vain syvään ja yritin pysyä rauhallisena. Kotimatkalla aloin huolestua toden teolla. Päätimme sitten mennä lääkärille kertomaan oireista. Hän ehoitti että menisimme aivokuvaukseen ja sydänfilmiin, jotka olisivat kuukausien päästä. Niissä ei selvinnyt mitään, ja lääkäri sanoi että ei se mitään vakavaa ainakaan ole.

Vasta noin vuosi sitten päättelin itse mitä ne oireet voisivat olla. Totesin, että minulla on paniikkihäiriöitä. Olin aluksi hieman kauhuissani kun en ole kovin useasti niistä kuullut, mutta kun aloin lukemaan niistä netistä, huomasin että ne ovat melko yleisiä ja vaarattomia.
Oireeni ovat yleensä huimaus, kova ahdistus, käsien hikoilu/tärinä, epätodellisuuden tunne ja sydämen kova tykytys. Olen jo oppinut osittain elämään niiden kanssa, mutta välttelen menemästä suurille julkisille alueille, esim. suureen ruokakauppaan. En myöskään enää kävele yli kilometrin pituisia matkoja (ainakaan) yksin. Sain siis pienet traumat tuosta tapahtuneesta.
Oireet ovat sen verran lieviä, että olen jo alkanut miettimään jonkinlaista lääkitystä. Pitää seurata vielä että selviänkö vai en.

~Josu

Pimeä onni

Tämän huonompaa onnea tuskin voi olla (tai varmaan voi mutta nyt vaan tuntuu siltä ettei asiat vois olla huonommin).
Eilen (7.8) äiti kertoi että hän oli kuulevinaan radiosta että tämä mun suuri suuri fanituksen kohde Sonny Moore, aka Skrillex, tulisi Suomeen yhdelle FlowFestivalille joka olisi siis huomenna. Menin ihan varalta tarkistamaan asian netistä, ja järkytyin heti näkemästäni. Festarin sivulla silmieni eteen pomppasi heti Sonnyn kuva. Menin sitten katsomaan aikatauluja ja hän esiintyisi 8.8 (eli tänään). Olin aivan hämmästynyt sillä kun olen Googlettanut useasti että ''skrillex suomeen'' tms. ja tämä ei ole tullut koskaan vastaan. Äiti sitten kertoi että Skrillex oli lisätty esiintyjäksi 27.7, eli kaksi viikkoa ennen keikkaa. Eikä siinä kaikki, sitä ei oltu mainostettu lähes missään kun vain jossain Hesarissa ja tietyillä radiokanavien nettisivuilla. Kaikesta tästä huolimatta festari oli loppuunmyyty. Radio Aalto jakoi viimeisiä lippuja festarille ja nekin oli varmasti jaettu loppuun.

Nyt saarnan aika.

1.Kuka helvetti järkkää jonku kuuluisan artistin festarille kaks viikkoo ennen? 
2.Kuka radiojuontaja ilmottaa että tämä kuuluisa artisti tulee olemaan tällä festarilla helvetti            vieköön PÄIVÄ ENNEN KEIKKAA?
3.Miks ei oltu koko paskaa mainostettu enemmän julkisesti? Esim. sanomalehissä.
4.Miks ei koko festaria olla mainostettu enemmän?
5.Eikö vois ajatella että minkä ikästä porukkaa kuuntelee tätä/näitä artistia? (Festari on siis K-18 ja Sonnylla on paljon, PALJON enemmän nuoria faneja.) Nuoret alaikäset ei oo varmanakaan tulossa sinne örveltämään kännissä, vaan jotku on tulossa sinne KATTOMAAN SITÄ NIIDEN SUOSIKKIARTISTIA/BÄNDIÄ/DJ:TÄ OLKOOT SITTE MITÄ TAHANSA KOSKA SAIS OLLA ONNELLISIA!
Jaa, no okei ei siinä sitte mitään! Järkätään sitte ikärajaton päivä millon kaikki 0-10 vuotiaat nuoret pääsevät ilmaiseksi tänne nauttimaan lastenohjelmasta ft. vanhemmat!
...AIJAHA, Meitä 11-17 vuotiaita sitte syrjitään vai mitä? Aivan.

Nää kohat ottaa niin päästä että tekis niin makosasti mieli mennä pitämään sille/niille tyypille/tyypeille puhuttelun joka on tän paskan järjestäny. Se/ne on varmaan kuullu että Sonny esiintyy ruottissa 9.8 ja sitte kekannu että ''Joooooooo hei pirautappa sille rilleksin managerille (kenelle lie) että jos se tulis tänne päivä ennen ruottin keikkaa!! Ehittäis JUST sopivasti kysyy siltä ja se ehittäis JUST listätä poju listalle!! FK YEAH!''
...ei. Ei näin. Ruottalaiset lisäs Skrilin niiden keikkalistalle helvetti vieköön MELKEE PUOL VUOTTA ENNEN KOKO FESTARIA. Ja sinne oisin menny, ellei se paska ois ollu ikärajotettu.

-Huoh-, noh... tää ei sit vaa ollu vaa viel sen päivän aika, mutta se on tuloillaan. Tunnen vahvasti sisimmässä että ens vuosi tulee olemaan jotain suurta. Tyyliin elämän muutos tai jotain onnellista tulee parantamaan mun elämän pitkäksi aikaa, tai jopa loppuelämäksi.
En tiiä, tuntuu siltä. Siltä että vuosi 2015 tulisi olemaan mulle kun vuosi 2010. Nimittäin sillon näin lempibändini Green Dayn ekan kerran livenä ja olin siitä niin onnellinen piiitkän ajan.
Yksi asia mikä tulee olemaan melko suuri elämänmuutos ainakin on se että musta tulee täysikänen.

Pitää nyt vaan pitää kiinni toivosta a positiivisuudesta että saan toteuttaa tuon suurimmista suurimman unelmani, että pääsisin näkemään + tapaamaan Sonnya, sillä se tekis mut onnelliseksi koko loppuelämäni ajaksi.♥

                                          Sonny aka Skrillex.♥

Tankki täynnä ihanuutta :)

Nyt on kerrankin jotain kiinnostavaa kerrottavaa.
Käytiin nimittäin äitin kanssa päiväreissulla Meri Oulun kesäteatterissa (ensimmäistä kertaa kun olin kesäteatterissa :p). Kokkolasta on n. 200 km Ouluun joten autolla pääsee kätevästi sinne. Näytelmän nimi oli ''Tankki Täyteen'', joka perustui siis sketsiohjelmaan. En ole sitä seurannut telkkarista ollenkaan, enkä sinne olisi mennyt ellen olisi tiennyt että siellä näytteli yksi suosikkinäyttelijäni Jukka Rasila, eli lempinimeltään ''Jugi''. Yksi haaveeni oli että saisin tavata hänet sillä hän vaikutti mukavalta tyypiltä ja tietenkin koska hän on yksi suurempia suosikkinäyttelijöitäni.
.
Lähettiin ajamaan klo 12 jälkeen kohti Oulua. Pysähdyttiin Kempeleen kauppakeskus Zeppeliinillä syömässä ja kaupassa. Ostin uudet arskat koska vanhat menivät rikki ja valmiiksi paluumatkalle jotain syötävää. Näytelmä alkaisi vasta klo 19:00 ja meillä olisi vielä kaksi tuntia aikaa haahuilla ties missä, mutta ei sielä jaksannut shoppailla koska sielä oli melko kuuma sisällä jne (ja en ite paljoo pidä isoista paikoista jossa on paljon ihmisiä ja tungosta koska alkaa ahistamaan paniikkihäiriön takia).
Lähdimme siis autolle ja päätimme jo lähteä sinne teatterialueelle. Kun saavuimme sinne, paljon ihmisiä tulvi ulos alueelta. Emme edes ensin tajunneet että se oli siellä jostain syystä. Parkkeerasimme auton parkkipaikalle joka oli noin puoli kilometriä tien päästä. Kävelimme alueen portille, ja matkalla äitiä huolestutti uhaavat sadepilvet. Sanoin että ei se ole iso ja tuskin sieltä mitään sadetta tai muutakaan tulee, kunnes samassa ukkonen jyrähtää melko kovalla äänellä. ''Perun sanani'', kommentoin. Sade tuli vasta myöhemmin, mutta ukkonen jyrisi muutaman kerran kun odottelimme sisäänpääsyä. Sisään pääsi vasta kello viideltä ja kello oli lähes viisi. Ehdimme käydä parkkeeraamassa automme lähemmäs ja pääsimme jo sisään.
Olimme ensinmäiset vieraat ja se hieman nolotti kun siellä alueella pyöri jotain henkilökuntaa jotka olivat kahviloissa ja baareissa töissä. Menimme siis istumaan erään pöydän ääreen odottelemaan.
Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulemaan enemmän ja päätimme mennä odottelemaan lähemmäksi katsomoon pääsyä. Siinä odotellessa tuli voimaks sadekuuro joten piti melkein juosta sinne katsomoon. Onneksi se oli katoksen alla. Istuimme viidennellä rivillä, joka itse asiassa oli toinen rivi. Siinä odotellessa vatsassa pyöri pikkunen jännitys Jugin takia. Ainahan se jännittää kun tietää että pienen hetken kuluttua tulee näkemään jonkun tärkeän henkilön.
En nyt jaksa kirjoittaa koko näytelmää ylös koska minä lyhytmuistisena ääliönä tuskin muitan siitä edes puoleakaan :D.

Näytelmä oli todella hyvä, ei mitään moitittavaa. Sai kyllä nauraa monessa kohdassa.
Kun kävelimme pois katsomosta, äiti kysyi turvamieheltä että olisiko mahdollista jos Jugi pystyisi tulla tapaamaan meitä. Hän sanoi että hän voisi käydä kysymässä Jugilta että jos hän voisi tulla. Tuli hieman nolottava tunne kun taas jonkun on haettava meille jonkun jolta me vaan halutaan yhtäri ja nimmari. Turvamies käski meitä odottamaan näyttämön vieressä joten menimme seisomaan jonnekkin sinne ja odottelimme. Vähän ajan päästä turvamies tuli takaisin ja sanoi että Jugi on tulossa mutta hän vaan vaihtaa vaatteet.
Siinä kun jonkin aikaa seisoskelimme niin sieltähän se Jugi tulikin. Hän otti meidät iloisesti vastaan kättelemällä. Otettiin nimmari ja yhtäri ja niiden jälkeen jäimme vielä juttelemaan.
Jugi oli kyllä varmaan kaikista puheliain julkkis jonka olen tavannut, sillä hän kertoi lähes kaikkea mitä vain suusta tuli, tyyliin hänen seuraavista näytelmistä, säästä ja jopa että hän on opiskellut Kokkolassa 80- luvulla! Olisi ollut paljon kerrottavaa ja sanottavaa hänelle mutta perus juttu, tapaamisen jälkeen muistuu ne kaikki tärkeimmät asiat mieleen mitä olisi pitänyt sanoa. :p Olisin kehunut että oon kattonu Julmahuvit, Jugistylet, Putoukset sun muut ohjelmat ja kehunut niitä...ja jotain muutakin.
Tapaamisen jälkeen alkoi kahden tunnin kotimatka.
Oon tosi kiitollinen että sain kokea tämänkin ihanan päivän ja ehottomasti haluan tavata Jugin uudestaan!



fab


~Josu